San Carlos

Perjantai

Pitkänäperjantaina lähdettiin semispontaanisti San Carlosiin hostsiskoni Surelyn ja hostäitini kummipoika Rubenin kanssa. Päästiin lähtemään matkaan vasta neljältä, sillä sitä aikaisemmin oli liian kuuma matkustaa ilmastoimattomassa autossa. Syötiin suurin osa eväistä jo ennen kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Greciaa, ajettiin ohi Naranjon vuoristoratakatujen ja juteltiin koko matkan ajan - Rubenilla ja Surelylla riittää aina kysyttävää ja kerrottavaa.


On käsittämätöntä, miten täysin erilaisia paikkoja näin pieneen maahan mahtuu. Ei tarvinut ajaa kuin puoli tuntia, kun Atenasin kuivuus ja kuumuus vaihtuivat kahviplantaaseista vihreisiin vuorenrinteisiin, havumetsään ja kylmään ilmaan. Pysähdyttiin Zarceron kylässä juomassa kahvit ja ihmettelemässä puiston havuhahmoja. Kylästä poispääsy vaati vähän mutkia, sillä Via Crucis-kulkue oli tukkinut Zarceron kadut.

Illan pimennettyä saavuttiin Ciudad Quesadaan. Surely ja Ruben ovat molemmat AFS:n vapaaehtoisia, ja yövyttiin heidän pari viikkoa sitten koulutusleirillä tapaamansa Alejandron luona. Alejandro ei ihan muistanut heidän nimiään, mutta tarjoutui silti majoittamaan meidät huoneensa lattialle ja esittelemään meille lähiseudun parhaat paikat. Samaan aikaan talossa oli yökyläilemässä Alejandron veljen kavereita ja nimetön koiranpentu oli siinä kasvuvaiheessa, jossa sen pienet piikkihampaat purevat kaikkea liikkuvaa.

Lauantai

Lauantaiaamuna Alejandron äiti tarjosi meille aamupalaksi paistettuja plataaneja, gallo pintoa ja pääsiäisenä syötäviä chiverrepasteijoita. Hyppäsimme autoon ja yllättävän lyhyen matkan jälkeen saavuimme eläinpuistoon, jonka polut kiemurtelivat metsän läpi aitaukselta ja häkiltä toiselle. Oli lintuja kaikissa koissa ja väreissä. Vapaana vipeltäviä isoja jyrsijöitä, joiden nimeä meistä kukaan ei tiennyt. Passiivisesti häkkiensä kulmissa pötköttäviä leopardeja ja puumia. Käärmeitä hengenvaarallinen-tarroilla leimatuissa terraarioissa. Apinoita, jotka keinuivat häntänsä varassa ja tarttuivat kohti verkkoaitaa kurkottavaan käteen.


Eläinpuistosta jatkettiin matkaa kuumille lähteille. Sisäänpääsy maksettiin portille, jonka toiselle puolelle ei saanut viedä mitään ruokaa tai juomaa (salakuljettiin silti vesipullot) ja sen jälkeen käveltiin mutkaista mukulakivipolkua metsän keskellä sijaitseville uima-altaille. Vesi oli sameanturkoosia ja valui altaisiin putkia pitkin kuumista lähteistä, en tiedä kuinka kaukaa. Lämpötila vaihteli altaasta riippuen, taisivat olla 30-40-asteisia. Suurin osa muista uima-altaissa lillujoista oli paikallisia. Näin vain muutaman amerikkalaisturistin ja vanhan aasialaisen naisen, joka asteli ympäri paikkaa pokkarikameransa kanssa ja pysähtyi pitkiksi ajoiksi ihastelemaan puiden juurakoita, altaiden vieressä solisevan puron vaahtoamista, pieniä yksityiskohtia. Aika todella pysähtyi, kun antoi veden peittää korvat ja puheensorinan ja näki kuinka auringonvalo kimmelsi puidenlatvojen välistä.

Vietimme kuumilla lähteillä pari tuntia, jonka jälkeen ajoimme kamalassa nälässä takaisin Ciudad Quesadaan syömään. Illalla kävimme kävelemässä naapurustossa ja kun mitään kivaa tanssipaikkaa ei löytynyt, vaan syömässä italialaisessa. Ruben ja Surely ihastuivat Ciudad Quesadaan, siihen että on kaikkea ja kaikki on lähellä. Oon löytänyt täällä esteettisyyttä San Josén keskustasta ja muista paikoista, joita ticot haukkuvat kauheiksi, mutta Ciudad Quesada ei ollut mitenkään kummoinen. Pidän enemmän kauniista Atenasista, vaikka se onkin pienenpieni.

Sunnuntai

 .

Sunnuntaina aamupalapöydässä googlailtiin suomalaisia ruokia. Käytiin vielä pienellä kävellyllä päivänvalossa, pakattiin kamat ja lähdettiin ajamaan takaisin kohti kotia. Sakea sumu reunusti tietä Zarceroon asti. Jossain Zarceron ja Naranjon välimatkassa pysähdyttiin ostamaan tienvarsikojusta juustoa ja kaikenlaisia kookosherkkuja tuliaisiksi.

Oli pääsiäissunnuntai. Naapurin kuolleeennäköiset pihapuut olivat puhjenneet juuri sinä päivänä kukkaan, seuraavana päivänä keltaiset terälehdet rapisivat pois. Atenasissa oli kuuma, kuuma, kuuma. Iltapäivä kului lattianrajan viileydessä reissuväsymystä pois lepäillen ja pyykkiä pesten.

Koulu alkoi, ja aloin laskea päiviä seuraavaan lomaan.