Ensimmäisistä päivistä

Mulla menee hyvin. Oon ollut nyt kahdeksan päivää mun hostperheessä. Mun perhe on tosi ystävällinen, kärsivällinen ja auttavainen - ja samaa voi sanoa myös monista muista ihmisistä, jotka oon näiden päivien aikana tavannut ja jotka enemmän tai vähemmän kuuluu mun Costa Rican-elämään. Koulu mulla alkaa vasta huomenna, mutta nää päivät on ollut tosi kiireisiä ja oon ehtinyt nähdä jo vaikka mitä paikkoja!

Espanja sujuu ihan hyvin olosuhteisiin nähden: oon ollut täällä vasta reilu viikon ja opiskellut espanjaa vain viiden kurssin verran. Ymmärrän aika hyvin mitä ihmiset mulle sanovat, kunhan he puhuvat tarpeeksi hitaasti. Äsken mun hostsisko kertoi mulle silmäproteeseista ja mun ala-asteen opettajana työskentelevä veljeni, joka jaksaa selittää sanoja niin kauan että ymmärrän, on kertonut mulle mm. tulivuorista, intiaanikaupunkien raunioista, costaricalaisesta teatterista ja vankilasaarista. Oon aika ylpeä siitä että oon pystynyt ymmärtämään noinkin vaikeita puheenaiheita. Mun vastaukset on tosin suurimmaksi osaksi nyökkäilyä ja "sí entiendo/no comprendo", lauseet mitä osaan muodostaa lyhyitä ja yksinkertaisia.

Atenasin läheltä

Ihmiset on ottanut tavaksi kysyä multa aina iltaisin mitä uusia sanoja oon oppinut päivän aikana. En oo ehtinyt/jaksanut varsinaisesti opiskella espanjaa tän viikon aikana, vaikka mun pitäisi treenailla unohtuneita verbimuotoja ja numeroita (koska yks euro on noin 500 colonia, tarvii osata rahasta puhuessa isompiakin numeroita) ja vaikka mitä. Oon kuitenkin etsinyt sanakirjasta sellasia sanoja, joita oon päivän aikana tarvinnut ja kirjoittanut uusia kuulemiani sanoja muistiin, jotta muistaisin jokailtaisissa kuulusteluissa enemmän kuin kolme uutta sanaa. Keskustelun aloittaminen/ylläpitäminen on mun rajoittuneella kielitaidolla vähän hankalaa, mutta oon huomannut hyväksi keinoksi kysellä mitä asioiden nimet ovat espanjaksi.

Ei huolta, tästä blogista ei tuu mitään 12-vuotiaan lifestyleblogia, jossa kerron monelta herään aamuisin, mitä syön aamupalaksi ja mitkä vaattet laitan päälle. Oon kuitenkin yrittänyt saada tätä postausta valmiiksi koko viikon ja tekstiä on kertynyt paljon, joten aattelin ensimmäisen viikon kunniaksi kertoa vähän yksityiskohtaisimmin mitä oon joka päivä tehnyt.

juhlat puistossa

Sunnuntaina, jona tulin tänne käytiin kotimatkalla ruokakaupassa ja kurkkaamassa mun tulevaa koulua, jossa viikonloppunakin paikalla oleva vartija päästi meidät hetkeksi kiertelemään pihaa. Mun englantia osaava hostsisko oli jossain reissussa, mutta onneksi hostäidin kummipoika (joka on myös AFS:n vapaaehtoinen) hengaili meidän kanssa melkein koko päivän tulkkina. Tultiin kotiin syömään lounasta ja annoin tuliaiset: suomikirjoja, Fazerin suklaata, salmiakkia, ruisleipää, Pågenin pullia ja Marimekon/Vallilan vihkoja. Hostit sattuivat valitsemaan juuri salmiakin ensimmäisenä maistettavaksi ja olivat liian kohteliaita sylkemään sen pois.

Myöhemmin lähdettiin ostamaan mulle kenkiä valtavasta ostoskeskuksesta San Josén liepeiltä, missä oli kaikki mahdolliset jenkkibrändit mitä ei Suomessa ole ja kahvila, jossa myytiin keksitaikinasta tehtyä pizzaa. Vaihdoin myös rahaa ja sain kymppitonnin seteleitä (=17 euroa), joissa olevista laiskiaisen kuvista innostuin vähän liikaa. Illalla käytiin kurkkaamassa Atenasin keskuspuistossa olevia juhlia, joissa tanssittiin ja juoruiltiin tuttavien kanssa niin stereoptyyppisen lattarimeiningillä. Sellaiset juhlat ovat kuitenkin kuulemma pienessä Atenasissa harvinaisia.

Kotona istuttiin pitkään keittiönpöydän äärellä ihmettelemässä tuomiani suomikirjoja.  Hostit yrittivät lukea mun suomenkielisiä pokkareita ja mut laitettiin lukemaan espanjankielistä Wikipediaa ääneen. Dime kolmosen espanjanespanja aiheutti hyvät naurut.

San Josén keskustasta / laiskiaisrahnaa

Maanantaina syötiin aamupalaa koko perhe yhdessä, kuten useimpina päivinä näyttää olevan tapana. Hostsisko ja –veli lähtivät töihin, mä lähdin hostäidin kanssa savimaalauskurssille. Valitsin perinteisen talonmallisen seinäkoristeen ja opettaja käski, mikä kohta piti maalata milläkin värillä. Iltapäivällä juotiin kahvit vanhempien kanssa ja katsottiin Google Mapsistä, missä on mun äidin koti, isän koti, mamman koti ja mun koulu. Käytiin myös kävelemässä kotikadun päässä oleville kukkuloille, joilta oli pudotus autotielle ja huikeat näkymät. Matkan varrella pysähdyttiin tervehtimään kaikkia naapureita ja meidän koirat juoksi vapaana perässä.

Illalla hostsisarukset tulivat töistä kotiin ja samalla kadulla asuvat serkku ja kummipoika kylään. Oli tosi vapauttavaa päästä puhumaan englantia. Olin pärjännyt koko päivän espanjalla koska oli pakko, mutta on tosi väsyttävää kun ei ymmärrä mitä ympärillä puhutaan eikä osaa kunnolla vastata silloin kun ymmärtää.

Puntarenas

Tiistaina toinen Atenasissa oleva vaihtari, islantilainen poika ja tämän hostäiti tulivat meille aamupalalle. Lähdettiin yhdessä ottamaan passikuvia viisumia ja koulua varten ja käymään jossain toimistossa kyselemässä koulujuttuja, mutta mitään ei ilmeisesti selvinnyt.

Palasin takaisin kotiin hostvanhempieni kanssa ja mulle kerrottiin, että ollaan lähdössä ajelulle ja ehkä ystävien kanssa Puntarenasiin. Ajattelen että mennään pienelle ajelulle Atenasiin, mutta siitä paljastuikin kahdeksan tunnin reissu: ajettiin hostvanhempien ystäväpariskunnan luokse pieneen vuoristokylään, jossa käveltiin metsäpalon tuhoamilla sitruunaviljelmillä ja syötiin lounasta. 35 asteen helteestä, aikaerosta ja espanjasta uupuneena otin päikkärit vierashuoneen sängyllä.

Pakkauduttiin sitten hostien ystävien kanssa ahtaasti autoon ja ajettiin metsäpalojen, pikkukylien, hedelmäkojujen ja kuivuneiden jokien ohi turistikaupunki Puntarenasiin. Siellä me istuttiin rantakadulla syömässä kondensoidulla maidolla kuorrutettua jäähilejuomaa, joka suli ja valui pitkin sääriäni. Poikettiin myös uimarannalla, jotta sain kastaa varpaani Tyyneenmereen. Kotimatkalla mua pisti joku outo iso ötökkä ja kuvittelin mielessäni kuinka kuolen dengueen ja saan pienipäisiä lapsia ("Costa Ricassa ei oo malarian pelkoo" - Eve T) mutta hengissä ollaan yhä!

paljon autossa istumista

Keskiviikkona kävin ilmoittautumassa kouluun hostvanhempieni, islantilaisen vaihtarin ja tämän hostäidin kanssa. Vietiin AFS-paperit rehtorille ja sitten koulusihteeri tms vei meidät kierrokselle koulun ympäri. Käytiin jokaisessa luokassa esittäytymässä ja käymässä sama keskustelu:

"Hei hauska tutustua, olen Eveliina Suomesta ja hän on Islannista, ne sijaitsee Euroopassa, joo puhun vähän espanjaa, oon täällä vuoden, en tiedä millä luokalla oon, moikka!"

Koulusta lähdin islantilaisen ja hänen hostäitinsä kanssa San Josén keskustaan ostamaan koulupukuja. Ajettiin pitkin hullunjyrkkiä värikkäiden vähän röttelöiden talojen reunastamia mäkiä ja käveltiin vilkkailla keskuskaduilla pukuväen ja kaupustelijoiden seassa. He heittivät mut myös kotiin ja tulivat kahville. Islantilainen huomautti että Pågenit on Ruotsista, mutta onneksi muut pöydässä olijat eivät osanneet kovin hyvin englantia eikä islantilainen espanjaa, joten totuus pysyi costaricalaisilta salassa.

(tässä kohtaa loppuu mun päiväkirjamerkinnät ja tekstit lyhenee)

aurinko laskee täällä ennen kuutta ja nopeasti

Torstaina menin hostäidin kanssa Atenasiin hoitamaan asioita. Hostäiti kävi laitattamassa kyntensä ja mä kirjoitin kynsistudion sohvalla blogitekstiä puhelimen muistioon. Sen jälkeen käytiin kaupoilla, syömässä kiinalaista ja ostamassa mulle puhelinliittymä. Illalla lähdetään Alajuelaan, jossa mun toinen hostveli perheineen asuu. Syötiin kakkua Alajuela-veljen synttäreiden kunniaksi ja leperreltiin hänen vauvalleen.

maalauskurssilla / espanjan opiskelua serkun kanssa

Perjantaina käytiin mun hostvanhempien kanssa ostamassa valtava kassillinen hedelmiä, vihanneksia, juustoa ja kananmunia torilta. Kävin toisen kerran siellä savenmaalauskurssilla, jossa opettaja (kuten kaikki muutkin täällä tykkäävät tehdä) toi mulle maistettavaksi outoja hedelmiä. Naapurissa asuva serkku tuli meille opettamaan mulle espanjaa. Illalla mentiin San Josén lähelle syömään sushia mun hostsiskon ja hostien kummipojan kanssa, jonka suurinta hupia on nähdä kuinka mulla on kylmä Costa Rican viileässä yössä ja jonka kanssa laulettiin Lana del Reytä matka takaisin kotiin.

Fun fact: pari päivää ennen mun lähtöä äiti osti meille kotiin hirveän kasan sushia, koska "et varmaan tuu syömään tätä vuoteen"
Fun fact 2: Costa Ricassa elätään nyt japaniernuuden kultakautta, tai sitten vaan sattumalta kaikki 15-30-vuotiaat ticot joiden kanssa oon jutellut tykkää japanilaisesta tai korealaisesta kulttuurista,